Oikea ala tuntui kuitenkin löytyneen

Oikea ala tuntui kuitenkin löytyneen ja muutaman vuoden kurssiputken jälkeen Aleks kuuli Tekevästä kertojana Wire -projektin työvalmentaja Anneli Eräveikko. Aleksin eräällä tavalla käänteinen ura Tekevällä alkoi puuseppänä Puutyöpajalla ja päättyi työelämävalmennukseen Verhoomossa. Yhteensä hän ehti Tekevällä olla 8 kuukautta.

Puupajan työvalmentajakolmikko Keijo Mäkinen, Kalevi Kankainen ja Pertti Pietiläinen sekä maaliskuun 2003 puolivälissä alkaneen MaMu -projektin vetäjä Anu Laasanen saavat varauksettomat kiitokset Aleksilta.


- Tekevään tullessani pelkäsin kohtaavani ennakkoluuloja. Turhaan. Puupajan opettajani ovat kertakaikkiaan hienoja ihmisiä. MaMu -projekti alkoi omalta kannaltani juuri oikeaan aikaan. Anu oli napakymppi, hän auttoi monia asioita eteenpäin. Verhoilusta minulla oli jo jonkin verran kokemusta ja lisää oppia sain Leena Laurilalta. Sen jälkeen olen tilannut kirjoja venäjältä ja lukenut mm. miten italialaiset ja ranskalaiset entisöivät huonekaluja. Opiskella voi itsekin ja lukeminen kannattaa aina, muistuttaa Aleks.

Ajatus omasta yrityksestä kypsyi Aleksin ollessa Tekevällä. Yrittäjyyteen kannustivat niin työvalmentajat kuin oma poikakin, joka itsekin on osakkaana pääkaupunkiseudulla toimivassa yrityksessä. Yrittäjyysoppia Aleks haki Inno -työverkon järjestämältä kahden kuukauden mittaiselta yrityskurssilta. Kurssi auttoi hänen mukaansa liikkumaan siinä viidakossa, jonka yrittäjä päivittäin kohtaa. Ennen oma yrityksen perustamista Aleks ehti vielä työskennellä Keski-Suomen museon konservaattorin apulaisena.

- Yrittäjäksi ryhtyminen ei ollut helppoa. Moni asia mietitytti: miten ihmiset suhtautuvat minuun, kun suomen kieleni on mitä on, koska olen oppinut sen työpaikoilla, saanko töitä, pärjäänkö. Yrittäjyys ei ole ammatti ja työnä se poikkeaa vaativuutensa vuoksi kaikesta muusta, koska ei riitä, että olet hyvä siinä mitä teet, pitää osata myydä, hoitaa paperiasiat ja kaikki. Yrittäjyys on elämäntapa. Kaikki nämä pohdinnat viivästyttivät perustamista. Hyvä että sain myös starttirahaa - ensimmäisenä kuukautena ei töitä tullut.

Aleksander Kallion yritys, Kalustehoitola, on 10 kuukauden ikäinen. Puskaradio ja ilmoittelu ovat alkaneet tuottaa tulosta, ennen muuta töitä. Haasteita kuitenkin edelleen riittää.

- Käsityön hinnoittelu, erityisesti entisöinnin hinnoittelu, on hankalaa. Miten minä voin pyytää 100 tai 200 euroa entisöinnistä, kun uuden tuolin saa paljon halvemmalla, pohtii Aleks.

Kunnostus onkin tällä hetkellä eniten työllistävä, sen osuus on 75 %. Omaa tuotantoa on 5 prosenttia. Loput 20 % on entisöintiä, työtä jota Aleks mieluiten tekisi. Iloisesti virnistäen hän kuitenkin tuumaa:

- Kai se on tässäkin niin kuin kaikkien herkkujen kanssa - sitä saa niin harvoin.

Tulevaisuuden suunnitelmista kysyessäni otetaan mukaan Leniniä mukaillen maksimi- ja minimiohjelmien
käsite.

- Maksimiohjelma olisi se, että teen 15 vuotta töitä yrittäjänä ja jään sen jälkeen yrittäjäeläkkeelle. Minimiohjelma olisi löytää työpaikka ja toimia osa-aikaisena yrittäjänä, rahallisesti tämä olisi paras vaihtoehto.

Aivan lopuksi palaamme vielä Tekevään, jonka merkitystä hän pitää omalta kannaltaan ratkaisevana.

- On hienoa, että on tällainen säätiö kuin Tekevä - täynnä hienoja ihmisiä ja mahdollisuuksia myös maahanmuuttajille.

Teksti © 2004 Jouko Keto